Minähän olen kirjoittanut useaakin blogia elämäni aikana. Olen myös seurannut blogeja aktiivisesti. Yhteistä sekä omille että monen muunkin kirjoituksille on se, että negatiiviset tuntemukset on helpompi kirjoittaa julkisiksi. Tulee valitusblogi. Ei ihme, että Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajat ovat olleet niin suosittuja. Suomalainen on kenties perusnegatiivinen tyyppi.
On selvää, että jos työssä menee kehnosti, se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Ihminen kun tuppaa viettämään perusarjestaan valtaosan työpaikallaan. Olen minäkin uupunut työhöni monenmonta kertaa. Tänä vuonna en tosin kertaakaan. Jos turhautumista onkin joutunut välillä kokemaan, on asiat saatu aina selvitettyä.
Pitää oikein pysähtyä miettimään: mikä on juuri nyt elämässä hyvin? Kumoan omat kestovalituksenaiheeni.
1) Pätkätyöt.
So what, jos työni onkin määräaikaista. Työsopimus on kuitenkin koko vuoden mittainen, sisältää siis myös kesäajan. Moni määräaikaisista opettajista on kesän ilman palkkaa. Lisäksi töiden jatkuminen ensi syksynä on käytännössä varmaa. Paikasta ei voi olla aivan satavarma, mutta omasta kunnasta löytyy opehommia aivan taatusti.
2) Sotkuinen koti.
No joo. Ei kai se yhdessäkään pikkulapsiperheessä aina kiillä. Pitäisi osata relata vähän, tiedän. Tai lakata valittamasta, nostaa perse sohvalta ja siivota.
3) Raha, tai pikemminkin sen puute.
Voiko oikeasti valittaa rahanpuutteesta, jos on varaa käydä joka vuosi lomareissulla? Ei minustakaan. Se siitä.
Sanovat, että pessimisti ei pety. Onko optimisti onnellisempi? Entä kun optimistisen ajattelun jälkeen asiat vain menevät pieleen? Pitääkö silloin etsiä harmaasta pilvesä hopeareunus? Vai pitäisikö ihmisellä olla ainakin jonkunmoinen optio valittamiseen?
perjantai, 19. lokakuu 2012
Mikä on hyvin?
keskiviikko, 17. lokakuu 2012
Työtä vai helvettiä?
Arjen haasteita.
Nyt on pakko hieman avautua maarakentajan arjesta. Tarkoitan siis arkea jota tällä hetkellä elän, eli ei siis mikään yleistys alalla työskentelijöistä. :)
Tuntuu siltä, että nyt vaan itse yläkerran Herra on päättänyt tehdä kaiken muiden vastoinkäymisten ohella työpäivästä sietämättömän kamalaa!
Kun nyt ottaa esiin työyhteisöni huonot henkilösuhteet, jotka ovat ajautuneet täydelliseen konkurssiin. Tämä lienee tällä hetkellä suurin ongelmamme.
En kiellä sitä etten olisi siihen itse syyllistynyt. Olen varmasti siihen liemeen osallinen muiden ohella.
No nyt teen tavallaan yksin töitä työmaalla, kun parina töissä on jo lähes työkyvytön kaveri. Parini on ollut alalla koko ikänsä ja näin ollen tietää kaikesta kaiken..
Ja kun hän on itse huomannut, ettei enään pysy nuorempien vauhdissa, niin hän purkaa kiukkuaan istumalla autossa lähes koko ajan ja on osallistumatta töihin.
Ja jos hän osallistuu, niin teen kaiken väärin, kuten kaikki muutkin työmaalla olijat.
no nyt sitten vielä tämä helvetin monsuunisateet upottavat meidät saviliejuun.
Tämä oli taas niitä päiviä, kun apua ei kaverilta herunut.
Sehän tarkoittaa siis sitä, että teet kaiken työn itse. Kyllä siinä pollaa kiristelee, kun kapuaa kaivannosta 10 kertaa hakemaa tarvikkeita. Vesisateessa työ kolminkertaistuu.
Nyt on pakko hieman avautua maarakentajan arjesta. Tarkoitan siis arkea jota tällä hetkellä elän, eli ei siis mikään yleistys alalla työskentelijöistä. :)
Tuntuu siltä, että nyt vaan itse yläkerran Herra on päättänyt tehdä kaiken muiden vastoinkäymisten ohella työpäivästä sietämättömän kamalaa!
Kun nyt ottaa esiin työyhteisöni huonot henkilösuhteet, jotka ovat ajautuneet täydelliseen konkurssiin. Tämä lienee tällä hetkellä suurin ongelmamme.
En kiellä sitä etten olisi siihen itse syyllistynyt. Olen varmasti siihen liemeen osallinen muiden ohella.
No nyt teen tavallaan yksin töitä työmaalla, kun parina töissä on jo lähes työkyvytön kaveri. Parini on ollut alalla koko ikänsä ja näin ollen tietää kaikesta kaiken..
Ja kun hän on itse huomannut, ettei enään pysy nuorempien vauhdissa, niin hän purkaa kiukkuaan istumalla autossa lähes koko ajan ja on osallistumatta töihin.
Ja jos hän osallistuu, niin teen kaiken väärin, kuten kaikki muutkin työmaalla olijat.
no nyt sitten vielä tämä helvetin monsuunisateet upottavat meidät saviliejuun.
Tämä oli taas niitä päiviä, kun apua ei kaverilta herunut.
Sehän tarkoittaa siis sitä, että teet kaiken työn itse. Kyllä siinä pollaa kiristelee, kun kapuaa kaivannosta 10 kertaa hakemaa tarvikkeita. Vesisateessa työ kolminkertaistuu.
keskiviikko, 3. lokakuu 2012
Työtä
Huomasin kyllä raivosiivousinspiraatiosi. Kerrankin näin päin. Näytti sujuvan, en viitsinyt keskeyttää.
On totta, että minä ärsyynnyn sotkusta paljon nopeammin kuin muut perheenjäsenemme. Suurin ärsytys tulee siitä, jos joutuu siivoamaan toisten jälkiä. Väittäisin, että porukassamme Emma (puoltoistavee) on ainoa, joka ei osaa vielä siivota itse lelujaan. Ja hänkin kyllä osaa, kun hänelle näyttää, että "laita auto laatikkoon" ja ohjaa samalla.
Pitääkö sinun mielestäsi olla lähellä töissä, koska minäkin olen?
Toki lähellä työskentelyssä on runsaasti hyviä puolia: työmatkaan ei kulu huikeasti aikaa ja rahaa, lasten hoitopäivät eivät veny tolkuttomiksi eivätkä koululaiset joudu olemaan keskenään kovin kauaa.
olenko antanut sinun ymmärtää, että minä en anna sinun hakea töitä kauempaa? Toivon, ettei näin ole. Olen kyllä sanonut mkelipiteeni työmatka-asiaan, mutta argumentit ovat käsittääkseni olleet aivan muualla, kuin siinä, että minäkin olen lähellä töissä.
Työnteko vie huomattavan suuren osan hereilläoloajasta, joten on tärkeää, että työssä viihtyy. Minäkin tiedän kyllä, millaista on, kun ei pidä työstään, kun työ on liian kuormittavaa. Aika-ajoin nykyinenkin työni on sellaista. Poikkeus on siinä, että kuormitus tulee jaksoina: tietää, että kun tästä on selvinnyt, on taas helpompaa.
Kuinka paljon työilmapiiri kulkeutuu kotiin?
On totta, että minä ärsyynnyn sotkusta paljon nopeammin kuin muut perheenjäsenemme. Suurin ärsytys tulee siitä, jos joutuu siivoamaan toisten jälkiä. Väittäisin, että porukassamme Emma (puoltoistavee) on ainoa, joka ei osaa vielä siivota itse lelujaan. Ja hänkin kyllä osaa, kun hänelle näyttää, että "laita auto laatikkoon" ja ohjaa samalla.
Pitääkö sinun mielestäsi olla lähellä töissä, koska minäkin olen?
Toki lähellä työskentelyssä on runsaasti hyviä puolia: työmatkaan ei kulu huikeasti aikaa ja rahaa, lasten hoitopäivät eivät veny tolkuttomiksi eivätkä koululaiset joudu olemaan keskenään kovin kauaa.
olenko antanut sinun ymmärtää, että minä en anna sinun hakea töitä kauempaa? Toivon, ettei näin ole. Olen kyllä sanonut mkelipiteeni työmatka-asiaan, mutta argumentit ovat käsittääkseni olleet aivan muualla, kuin siinä, että minäkin olen lähellä töissä.
Työnteko vie huomattavan suuren osan hereilläoloajasta, joten on tärkeää, että työssä viihtyy. Minäkin tiedän kyllä, millaista on, kun ei pidä työstään, kun työ on liian kuormittavaa. Aika-ajoin nykyinenkin työni on sellaista. Poikkeus on siinä, että kuormitus tulee jaksoina: tietää, että kun tästä on selvinnyt, on taas helpompaa.
Kuinka paljon työilmapiiri kulkeutuu kotiin?
tiistai, 2. lokakuu 2012
Kaikki muut nukkuvat.
Rasitus
Vihdoin ja viimein saimme perheen nukkumaan, tosin olen ainoa jota ei nukuta.
Olen jo jonkin aikaa kärsinyt unettomuudesta.
Jei! Olen se perheemme stressaaja, joka ei osaa nauttia kotisoffalla!
On vaikeaa olla puuttumatta.
Tultuani kotiin töistä, huomasin että pyykkiteline on edelleen olohuoneessa, siis samassa paikassa johon sen itse pistin.
No. Vaikea työpäivä takana ja tietenkin ottaa kupoliin.
Ärsyynnyin jo kotiin tullessani, kun huomasin että sotku asunnossamme on suunnaton. Toki olen itse tähän sotkuun myös osallinen, mutta se siitä
Tuo sotku sai minut jotenkin sellaiselle "raivari siivous" tuulelle.
Yleensä vaimoni valittaa minulle siitä, että en ole erityisen kiinnostunut siisteyden yllä pitämisestä.
toki minä olen kiinnostunut moisesta, mutta usein olen vain liian väsynyt.
Miten saamme inspiraatiomme kohtaamaan saman aikasesti?
Minä
Olen mielestäni elänyt itse nuoruuden, jossa yritin näyttää vanhemmillelen, että minusta tulee jotain. Mitä tulee?
Olen tehnyt elämmässäni kaikkea mahdollista. Olen ollut palomies, torikauppias, autnkuljettaja....... Ja listaa voisi jatkaa......
Kunnan palvelukseen olen jumittunut. Maaanrakennus, sen osaan jo ulkoa, näin 15 työvuoteni jälkeen.
Jotenki tässä kaiken kokemani jälleen tunnen olevani jouten!
Etsin jällein kuumeisesti uutta paikkaa mihin mennä töihin. Tämä etsiminen sekoittaa hieman elämääni. Arvon ja en osaa päättää mikä on hyvä ja huono.
Olen selvästi tukeutunut vaimooni päätöksessä.
Essi on lähellä töissä, munkin pitää.
Vihdoin ja viimein saimme perheen nukkumaan, tosin olen ainoa jota ei nukuta.
Olen jo jonkin aikaa kärsinyt unettomuudesta.
Jei! Olen se perheemme stressaaja, joka ei osaa nauttia kotisoffalla!
On vaikeaa olla puuttumatta.
Tultuani kotiin töistä, huomasin että pyykkiteline on edelleen olohuoneessa, siis samassa paikassa johon sen itse pistin.
No. Vaikea työpäivä takana ja tietenkin ottaa kupoliin.
Ärsyynnyin jo kotiin tullessani, kun huomasin että sotku asunnossamme on suunnaton. Toki olen itse tähän sotkuun myös osallinen, mutta se siitä
Tuo sotku sai minut jotenkin sellaiselle "raivari siivous" tuulelle.
Yleensä vaimoni valittaa minulle siitä, että en ole erityisen kiinnostunut siisteyden yllä pitämisestä.
toki minä olen kiinnostunut moisesta, mutta usein olen vain liian väsynyt.
Miten saamme inspiraatiomme kohtaamaan saman aikasesti?
Minä
Olen mielestäni elänyt itse nuoruuden, jossa yritin näyttää vanhemmillelen, että minusta tulee jotain. Mitä tulee?
Olen tehnyt elämmässäni kaikkea mahdollista. Olen ollut palomies, torikauppias, autnkuljettaja....... Ja listaa voisi jatkaa......
Kunnan palvelukseen olen jumittunut. Maaanrakennus, sen osaan jo ulkoa, näin 15 työvuoteni jälkeen.
Jotenki tässä kaiken kokemani jälleen tunnen olevani jouten!
Etsin jällein kuumeisesti uutta paikkaa mihin mennä töihin. Tämä etsiminen sekoittaa hieman elämääni. Arvon ja en osaa päättää mikä on hyvä ja huono.
Olen selvästi tukeutunut vaimooni päätöksessä.
Essi on lähellä töissä, munkin pitää.
sunnuntai, 30. syyskuu 2012
Hääpäivä
Nyt on vuosi siitä, kun sormukset sormiin pujotimme.
Kylläpä aika juoksee.
Empä olisi koskaan arvannut meneväni naimisiin, mutta niin siinä sitte kuitenkin kävi. Onneksi!
Täytyy myöntää ettei tämä nyt mitään ruusunterälehdillä tanssimista ole ollut lähellekkään aina, mutta silti rakastan vaimoani yhtä paljon kuin silloin ennenkin.
Muista nuo ihastumisen täyttävän hetken. :)
Kun tässä on nyt puhuttu jo aikaisemmin perheestämme, niin perheemmehän ei ole mitenkään normaali perhe, tai miten nyt sitten ajattelee normaalina.
Kahden perheen yhteen liittyminen ei ollut mikään helppo juttu.
Tavat ovat jo muokkautuneet isoon perheeseen ja lapset ovat aloittaneen ns sisar riitelemisen.
se on hieno juttu! Se kertoo, että lapset ovat sopeutuneet tähän perhemuotoon.
On joskus tuntunut siltä ,että näin aikuisena ja vanhetessaan voi olla vaikeampaan sopeutua uusiin asioihin. Miksi?
Kylläpä aika juoksee.
Empä olisi koskaan arvannut meneväni naimisiin, mutta niin siinä sitte kuitenkin kävi. Onneksi!
Täytyy myöntää ettei tämä nyt mitään ruusunterälehdillä tanssimista ole ollut lähellekkään aina, mutta silti rakastan vaimoani yhtä paljon kuin silloin ennenkin.
Muista nuo ihastumisen täyttävän hetken. :)
Kun tässä on nyt puhuttu jo aikaisemmin perheestämme, niin perheemmehän ei ole mitenkään normaali perhe, tai miten nyt sitten ajattelee normaalina.
Kahden perheen yhteen liittyminen ei ollut mikään helppo juttu.
Tavat ovat jo muokkautuneet isoon perheeseen ja lapset ovat aloittaneen ns sisar riitelemisen.
se on hieno juttu! Se kertoo, että lapset ovat sopeutuneet tähän perhemuotoon.
On joskus tuntunut siltä ,että näin aikuisena ja vanhetessaan voi olla vaikeampaan sopeutua uusiin asioihin. Miksi?
